Uncategorized

Lukion KU2: Teemana asuminen

Lukion KU2-kurssillä käsitellään asumista ja tiloja; myös mielentiloja ihmisten välisiä suhteita. Kurssi on lähtenyt liikkeelle kokeillen ja pohtien tilaa käsitteenä, tilaa määrittäviä asioita ja sitä, millaisessa tilassa on hyvä olla. Lisäksi luonnoilla on käsitelty arkkitehtuurin historiaa (Suomessa) esihistoriasta n. 1700-luvulle. Kuva-arkistokuvien kanssa on tähän asti vasta “leikitty” ja tutkailtu niitä, perjantain aon tarkoitus tehdä asumis -teemaan liittyviä kuvallis-kirjallisia miellekarttoja ja ryhmittelyjä.

Saaran ja Oonan tarinan alku kuva-arkistokuvaan
Luukaksen lempipaikka /pressprint japaninpaperille ja printille
Luonnoksia lempipaikasta / Luukas
Otso Törrösen lempipaikka: luonnos ja kaiverrus pressprintille
Eräs tarina kuva-arkiston kuvaan
Otso piirtää käytävässä
Otson kaksi vedosta lempipaikka -aiheesta
Saaran lempipaikka -luonnoksia
Otso piirtää käytävässä
by

“Schmul Goldsteinin elämä ja seikkailut”

Schmul Goldsteinin elämä ja seikkailut.
Schmul on vuonna 1899 -syntynyt juutalaismies joka asui perheensä kanssa Słupskissa, Puolassa. Eräänä iltana Schmulin vaimo, Esther, valmisti Schmulille ja heidän pojalleen Josefille jouluaattona perinteisesti Kishka -makkaroita. Heiltä oli kuitenkin Kosher -sinappi lopussa, ja hänen vaimonsa lähetti Schmulin hakemaan sitä paikallisesta juutalaisystävällisestä kaupasta.
Schmulilla kävi huono mäihä, sillä natsien SS-joukot saapuivat juuri Słupskin kaupunkiin. Hänet riistettiin väkivaltaisesti, eikä hän nähnyt perhettään enää koskaan. Hänet vietiin Auschwitziin heti ensimmäisten joukossa, ja hänestä haluttiin tehdä esimerkki muille juutalaisille. Hän siivosi sotilaiden jätöksiä ja häntä kidutettiin aina päivän päätteeksi. Hänet kuitenkin pidettiin elossa, koska hän oli hyvä työjuhta. Sotilaiden lisäksi myös muut juutalaisvangit kiusasivat häntä sekä verbaalisesti, että fyysisesti rujon ulkomuotonsa tähden.
Sodan loppuvaiheilla Schmul sai kuitenkin ainutkertaisen tilaisuuden, kun natsisotilaat halusivat palkita Schmulin alistuvaisesta käytöksestä. Hänet haastettiin shakki-otteluun, jonka voitettuaan hän saisi mahdollisuuden koittaa paeta keskitysleiriltä. Jos hän häviäisi, häntä kidutettaisiin epäinhimillisillä tavoilla tuskalliseen kuolemaan saakka. He pelasivat monta tuntia ja pitkän taiston jälkeen Schmul sai shakkimatin. Tämä oli hänen suurin – ja ainut onnistumisensa koko aikuisikänsä aikana.
Sotilas muuttui kuitenkin hyvin aggressiiviseksi murskatappiosta, joten hän potkaisi Schmulia polvilumpioon. Hänelle annattiin reppu täynnä kiviä selkään ja hän sai kaksi tuntia etumatkaa ennen verikoirien irti päästämistä. Niinpä Schmul lähti reppu selässä, riekaleisissa vaatteissa, -20°C pakkaseen ankarasti ontuen. Lumisella seikkailullaan Schmul harmillisesti astui maan alle haudattuun maamiinaan ja menehtyi. Tämä oli erittäin huono-onnista sillä sota oli juuri päättynyt ja juutalaisvaino loppunut.
LOPPU
-Vili Shava-

Schmul.jpg